Kuka olisi uskonut, että Teboilista tulee joskus Merkki isolla M:llä? Ei se venäläiselle yritykselle nykyään kuuluva brändi ole mitenkään kauhean arvokas, mutta Teboil muuttui jossain vaiheessa konseptiksi, epookiksi, immateriaaliseksi paikaksi. Eikä edes koko huoltoasema, vaan vain se kahvio. Ehkä myös hylly josta saa jääskraappoja ja tuulilasinpyyhkimen sulkia.

Shotgun Club on omassa kehityskaaressaan saavuttanut pisteen, jossa sillä on viikottainen klubi Teboilin baarissa. Tai kahviossa. Kaikki ne myyttiset hahmot, suomalaiset versiot lehmipaimenista ja vastaavista, tulevat sinne bändiä kuuntelemaan. Rumpali hakkaa kuin shamaani. Tukkijätkät, rantojen miehet, tehdaspatruunat ja puhtoiset piiat bailaavat hulluna vaikka on vuoden (tai tässä tapauksessa iäisyyden) kylmin keskiviikkoilta.

————

If you’re a foreigner and want a peak at a Finland that never was, but still enjoys a robust life in our collective subconscious as a culture, come listen to Shotgun Club and engage a Finn in conversation about “Teboilin baari”, i.e. “the bar at Teboil”.

Tunnisteet: POST-ISKELMÄ